Mekkonen

Ajattelen olevani "suorien linjonen" ihminen. Selkeää ja suoraa. Perusvärejä, oikeaa punaista ja keltaista,

ennemmin retroa kuin romantiikkaa.

Tyttärelleni ompelen selkeitä perusmekkoja, rimpsuitta ja röyhelöittä. Silti löydän yhä uudelleen itseni ihastelemasta Mekkotehdas-blogin kauniita ja herkkiä mekkoja ja tunnelmia. Sisäinen prinsessaniko siellä huokailee?

Kangashyllyni kätköistä löysin palasen, johon edes vähän saisin vangittua tätä tunnelmaa. Pikkiriikkisen. Tyttärelleni.

Ulkona huiman hieno talvisää.

Prinsessaunelmista jalat tukevasti umpihankeen ja katraan kanssa kohti mäenlaskua ja makkaranpaistoa.

 Arkiunelmatkin kantavat.

Meille, muille ja myyjäisiin

Simppeleitä säkkejä säilyttämään suloista sekamelskaa.

 Kirjaston- ja kaupankäyjän kavereita.

Menevät menossa mukana, mahduttavat mahaansa monenlaista mööpeliä.

Pitemmittä puheitta. Tässäpä niitä.

P.S. Kiitos te ihanaiset, jotka olette jaksaneet pysyä mukana hiljaisuudesta huolimatta!

Niin, ja tuosta eläinkassista en ehkä malta luopua..

 Vaikka kangastakin vielä jäi, moneenkin laukkuun.. ..huoh.

On se niin ihana.. no, ehkä sittenkin..

Niin vieläki: Ompeluoppia voi ottaa TOSIMUMMOlta.

Kauniita unia!

Täytyy mennä nukkumaan, lääkärin määräys :)

Terveisiä meiltä

Täällä ollaan, edelleen!

Viime kirjoituksen jälkeen on sattunut ja tapahtunut monenlaista. Miesvoima perheessä sai vahvistusta lokakuussa yhden pikkumiehen verran, ja tämä pikkumies onkin määrännyt talon tahtia siitä lähtien.

Meidän pikkumies on hieman vaativaista sorttia, elämä hymyilee enimmäkseen vain silloin kun pysytään ihokontaktissa.

 Meillä on siis opeteltu tekemään kotihommia vauva sylissä.

On nautittu hymyistä, hetkistä. On jätetty paljon aisioita tekemättä ja totuteltu kestämään keskeneräisyyttä.

  On keskitytty siihen mikä on tärkeintä.

Jotain pientä on silloin tällöin saatu aikaan. 

Kellarista löytyneet vanha baarituolit pääsivät lastenhuoneen pöydän viereen. Rautasahalla jalat lyhemmäksi, virkkaamalla uudet päällysteet.

 Vielä olisi tarkoitus maalata rungot..

Tuunauksen kohteeksi pääsi myös vanha, vaaleanpunaisin nallein kuvioitu, likainen BabyBjörn..

Ommeltukin on, sauma silloin, toinen tällöin, oman pään tuuletukseksi ja joskus tilattunakin.

Isän syli tai yöuni hoitavat silläaikaa pikkumiestä.

Kuvattua ei ommelluksia ole tullut, mutta muutaman viimeksi valmistuneen kaivelin kaapista esille..

Tytöntyllerölle..

Ja äidillekin.. Kankaat Marimekon poistopisteestä kesällä ostettuja..

Eskarilaiselle..

Jospa tämä blogielokin tästä piristyisi pitkän tauon jälkeen. Kovasti ainakin kaasujalkaa syyhyttäisi päästä ompelemaan kevättakkeja ja -vaatetuksia.

 Pikkumieskin kasvaa kohisten.

Luulenpa että muutaman kuukauden kuluttua mahakitinät ovat menneen talven lumia.. ja näiden varpaiden perässä viipotetaan ensikesänä sydän syrjällään vauhdista.

 Eloa, iloa, kasvua ja kehitystä, niitä on ilo seurata jokainen päivä!

Aurinkoisia talvipäiviä!