Perhe takitettu, äitiä lukuunottamatta.
Sen taidan jättää teollisen tuotannon huoleksi, sillä itselle kaavoittaminen tuntuu niin hankalalta, varsinkin kun muoto alkaa olla jo varsin pallomainen :)
Ompelusten materiaalit koetettu valita niin, että uutta on pitänyt ostaa mahdollisimman vähän. Senpä takia pieniä myönnytyksiä vetskarien tai resorien valinnoissa on tehty. Kirpparit ja oma kangasvarasto siis pääosissa.
Isoimmalle, tulevalle eskaripojalle takki joka menee varmasti syksyviileilläkin.
Seuraavat takintekeleet olleet jo käytössä, joten suonette anteeksi etten kuvausta varten niitä silitellyt.
Keskimmäinen poikanen sai omansa. Sivutaskuilla tämä.
Parempi puoliskoni on aikansa ompeluksiani seurailtua pyytänyt jo aikaa sitten: -Teepäs minullekkin sellainen retrotakki.
Pitkään sitä sai odotella, mutta viimein lauantaina löytyivät vanhat verhot, jotka nähtyään sanoi:
-Nyt, juuri tuosta kankaasta, minulle kiitos.
Olin juuri tullut puolipäivää kestäneeltä kirppiskierrokselta, väsyneenä ja nälkäisenä. Kakistelin kurkkuani, jotta ei minulla kyllä löydy niin pitkää vetskaria,
ja kauppa on auki enää puoli tuntia.
-Mitäpä sitä ei rakkaansa eteen tekisi,
auton keula kääntyi kohti kaupunkia.
Sunnutai-aamuna takki oli naulakossa.
Lakkikaavan muokkailua on jatkettu. Nyt sama koko sopii
1,5-vuotiaasta eskarilaiseen. Ja aina näyttää kivalta.
Tyttömäisemmässä versiossa lieri jatkuu niskaan.
Viimeisenä harjoituskappale kesälaukusta.
Ompelut hiljenevät,
illalla pakkaan viimeiset ompelutarvikkeet laatikoihin. Lauantaina hyvästellään tämä koti.
Otetaan suunta kaupungista kohti pientä maaseutupitäjää,
uudesta talosta vanhaan. Omasta vuokralle.
Luotetaan siihen että siellä missä on perhe, välittämistä, rakkautta, läheisiä, siellä on myös koti.
Toivotaan että juurrutaan.
Varmasti sieltäkin ennen pitkää löytyy nurkka, josta ompelukone löytää paikkansa. Senkin aika tulee taas.
Siihen asti kuljen mukananne lukemalla teidän kuulumisia.
Ihanaa loppuviikkoa!
