Sekametelisoppa

Sellaiselta tuntuu tämän kirjoittelun ainekset, niin monenlaista ommellusta mukaan mahtuu.

 Koittakee olla kärsivällisiä!

Ehkä minut oli tarkoitettu asumaan tänne.

Viimetinkahankkija keskelle tyhjää mustaa aukkoa mitä vaatekauppohin tulee. Ja aikamoneen muuhunkin kauppaan.

 Että jos juhlia edeltävänä iltana vilkaisee kaappiin, ja löytää ei oota, on entisen aamuisen kaupparyntäyksen sijaan tartuttava saksiin ja siihen kangaspinoon mikä

 vuosien myötä on mukaan tarttunut.

 Hyvin se menee näinkin. Jotenkin rauhoittavampaakin, ehkä. Lauantain juhliin puettiin siis pienimmäisiä

 perjantai-illan ommelluksilla.

Plinsessalle vanhaa Tampellaa. Metsovaaran suunnitelema kaunis kuosi on odotellut arvoistansa tilaisuutta..

Kahden poikasen venähtäneet nilkat (nyt ei sitten puhuta urheiluvammoista) peitettiin pöksyillä,

 joilla varmaan peitotaan tämän kevään juhlakausi.

 Kaava OttoBrestä.

Suonette anteeksi ryppyisen ulkoasun,

näillä on jo juhlittu kertaalleen..

Seuraavat ommellukset ovat joko tilattuja tai lahjaksi:

Pienelle tyllerölle mekkonen.. Toivottavasti vielä mahtuu ylle.

Pipoillakin on vielä kysyntää. Traktoreita onkin tullut tehtyä useita tällä mallilla. Lienenkö yhtään täällä esitellyt.

Ikikauppis.

Ja se kolmas laukku.

Vieläkin riittää, tätä kangastaa nimittäin. Jotenkin jo alkaa tuntumaan ihan kivalta etten niitä kaikkia neljää verhoa saanutkaan hyppysiini :)

Mukavaa, että vielä jokunen jaksaa pysyä mukana lueskelemassa blogia. Oma innostus on ajoittain hakusassa tämän suhteen,

sillä taitoa valokuvaamiseen ja  blogin ulkoasun luomiseen on liian vähän. Aikakin kortilla.

Tuumaillaan, joskohan olisi aika haudata tämä palsta.

Ulkona luonto jo vihertää. Valoa on vieläkin ilmassa, vaikka kello jo paljon.

Toivoa. Uusia alkuja.

Ihana kevät!

Päätöntä touhua

Aamun peltihousuvuodatuksessa mainitsemani

 mekontekele pääsi jo käyttöön.

"Yssi tasku, missä toinen?"

-kysyi neiti kun sai mekon ylleen.

Toinenkin oli leikattuna, mutta tällä kertaa

silmään sopi paremmin "yssitaskuinen".

Kangas siis samaa vanhaa Marimekkoa

(nimikin sillä olisi, mutta laiskottaa juosta tarkistamaan se yläkerrasta, anteeksi maalaisuuteni etten nyt muista sitä ulkoa).

Kaava -no sen virkaa toimitti trikoopaidan kaava josta vähän mallailin olan- ja miehusta leveyttä,

 muutoin annettiin saksien viedä..

Tuntuu hieman hölmöltä kuvata vaatteita lasten päällä,

jos ei halua "paljastaa kasvoja".

 Päätöntä touhua, sanon minä! Mutta siitä viis..

Sopinee pikkuemäntämme luonteenpiirteisiin tämä mekkosuuntaus paremmin <3

Mekkonen

Ajattelen olevani "suorien linjonen" ihminen. Selkeää ja suoraa. Perusvärejä, oikeaa punaista ja keltaista,

ennemmin retroa kuin romantiikkaa.

Tyttärelleni ompelen selkeitä perusmekkoja, rimpsuitta ja röyhelöittä. Silti löydän yhä uudelleen itseni ihastelemasta Mekkotehdas-blogin kauniita ja herkkiä mekkoja ja tunnelmia. Sisäinen prinsessaniko siellä huokailee?

Kangashyllyni kätköistä löysin palasen, johon edes vähän saisin vangittua tätä tunnelmaa. Pikkiriikkisen. Tyttärelleni.

Ulkona huiman hieno talvisää.

Prinsessaunelmista jalat tukevasti umpihankeen ja katraan kanssa kohti mäenlaskua ja makkaranpaistoa.

 Arkiunelmatkin kantavat.

Aina ei natsaa

Eilen ompeluhuoneessa surisi pitkästä aikaa.

 Mekonhelmaa, verhopäärmettä.. onkohan näihin hommiin jotain apulaitteita ompelukoneeseen. Mittaus-silitys-ompelu-tekniikka käy puuduttavaksi ainakin jos enemmän tekisi..

Lapsillekin ehdin surauttaa jotain.

Tämä tunika/mekko näyttää vaisulta kuvassa, mutta on aikas söpönen pikku viipottajamme yllä. Jotain tämänkaltaista näin mielessäni heti kun törmäsin kankaaseen (kirpparilla, missäs muualla). Jotain suloisen vanhanaikaista tässä kankaassa on.

Sitä  jäi vielä ihanan iso pala -ideoita jo muhimassa jatkojalostukseen..

Eskariin, kerhoon, kotimenoon.. jotain niiden polvesta reikäisten ja muutenkin puhkikulutettujen entisten tilalle.

 Perusversioita, ilman krumeluureja.

 Näitä pitäisi tehdä kaikista velour -ja joustisjämistä mitä ikinä hyllystä löytyypi. Pääsisi sitten katselemaan kankaiden syysuutuuksia.

Ei tainnut tulla minusta tossuntekijää, vaikka mukavaa hommaa onkin. Ainakin kaavantarkistus olisi paikallaan.

Parempaa materiaaliakin olisin vailla.

Yhdet kolmesta tulivat käyttöön, muilla taidan heittää vesilintua, sen verran jämäkkää matskua ovat..

Miksihän sitä epäonnistumisistaan aina tuntee niin huonoa omaatuntoa? Ajan -ja materiaalin tuhlausta..

Eihän kalastusharrastuskaan aina tuota tulosta, metsästyksestä nyt puhumattakaan..

Blogistia ilahduttaa -olin saanut tunnustuksen. Kiitos!

Palaan aiheeseen!

Reissuvaatteita

Aamulla startataan!

Alkuviikko on pyykätty, pakattu -ja ommeltu. Ommeltu on iltahetket, kappaleen matkaa yötäkin -pienissä erissä pienten päiväuniaikaan.

 Ennen olen kipaissut kauppaan, kaivanut alelaareja täydentäen kesävaatevarastoja. Nyt lähimpään vaatekauppaan ajelee vajaan tunnin, valikoimakin taitaa olla pienempi kuin silloin ennen kaupungissa. Siispä tuhosin kankaita Metsolalta, Saksasta, kirppislöydöistä.. ja hyvä niin!

Mieli valmistautui ommellessa tulevaan viikonloppuun. Miten sitä aina odottaakaan! Lepohetkeä.

Ommelluksissa syntyi kaikille jotain..

 Toivottavasti meno ei ole kovin apinamaista, paidoista huolimatta ;)

 Tässä on surrurrteltu oma Marimekko.. Ostin Ekocenteriltä kilohintaan keväällä ison miesten Marimekkoisen kauluspaidan, jonka rintamuksessa luki kirjailtuna Vaajatalot. Kovin hikisiä hommia paita yllä ei oltu tehty, sillä kankaassa ei näkynyt lainkaan kulumisen jälkiä. Tässä se nyt komeilee uudessa olomuodossaan. Ompelin kaveriksi keltaiset legginssit, unohdin kuvata ne ennen pakkaamista..

Hieman harmittaa tämän mekkosen kohtalo.

 Näin jo sieluni silmin pikku tytöntypykkämme viipottamassa viikonlopun helteissä tämä yllään.. mutta pieleen meni. Summanmutikkakaavoituksen tuloksena se näyttää huomattavasti paremmalta pian kolmevuotiaamme (pojan) yllä.. jäänee odottelemaan ensi kesää..

Paljon jäi kuvaamatta. Kuvataan jos muistetaan. Nyt unosille armaan viereen. Aamuauringon paisteessa suuntaamme asuntoauton keulan pohjoiseen.

Ihanaa kesäviikkoa kaikille!

Täällä ollaan!

Piiiitkän blogitauon jälkeen on mukava taas palata.

 Muutto on ohi onnellisesti, nelisen viikkoa on nautittu pienen pitäjän elosta -ja ollaan tykätty!

 Ompelukoneeni sai viimein ruhtinaalliset tilat isosta vinttikamarista! Loppuviikosta pääsin pitkästä aikaa koneiden ääreen, tuhoamaan ompelutauon aikana hankittuja kankaita!

 Oi että minä nautin! Omaa luovaa aikaa, iloisia kankaita

 -ja se näkymä joka koneen äärellä istuessa ikkunasta avautuu. Vanhan navetan seinää, kotikoivu, peltoa ja pieni häivähdys kotikirkosta!

Kankaista on tehty pienille kesäistä  päällepuettavaa.

T-paitoja Metsolasta tilatuista kankaista.

 Tytöntyllerölle trikoomekko ja lyhytlahkeiset legginssit.

 Tampellan kankaasta mekkonen.

Oman äitini vanhasta topista t-paita pienimmäiselle.

Kaula-aukossa ja hiansuissa käytetty valmiita ompeleita.

Rauhallista ja levollista sunnutaipäivää!

Kokeiluja

Päivät pakataan kotia laatikoihin. Muuttopäivä on jo kutkuttavan lähellä. Iltaisin on kuitenkin saatava hetki omaa aikaa. Sitten kun iltatouhut on tehty. Pienet nukahtavat ompelukoneen ääneen.

Yritän pakata ompeluhuonettakin. Hidasta. Aina löytyy jotain ihanaa kangasta. Syntyy idea. Kokeiltava heti.

Tässä viimeisten iltojen kokeiluja. Liivimekkokaava alkaa löytää oikean muottinsa..

Tällä kankaalla on tarina. Joku tietää sen paremmin, minä tiedän sen palvelleen erään keittiöfirman toimiston ikkunassa lukuisia vuosia. Matkannut minulle pohjanmaalta!

Liivi oli sellainen mukava kokeilu. Kauan jo aiottu. Pieni herrasmies ei ole pitkään aikaan suostunut puettavaksi niin nopeasti kuin tänä aamuna! Kulkee liivi yllään yhä.. reteesti yhdisteltynä lökäpöksyjen kanssa.

Apilakangas on hautunut pitkään. Ostin sen kirpparilta, useita metrejä, käyttämätöntä kangasta. Nyt leikkelin siitä kolme liivihametta eri kokoisina. Toiset odottavat vielä nappejaan. Tässä yksi, omalle pienelle.

Ihanaa aurinkopäivää!

..yhä täällä..

Vaikka hiljaiseloa ompelusten saralla onkin ollut. Lomaltapaluu arkeen on ottanut aikaa. Ompeluihin ei ole ollut kipinää hetkeen. Tällä viikolla kuitenkin taas tuuli puhalsi kipinään voimaa. Ja ihanaa oli! Upota siihen mistä tykkää hurjasti. Antaa ajatusten vaeltaa.

Pienimmäiselle syntyi juhlamekko niistä aineksista mitä kaapista löytyi. Uutta Marimekkoa ja vanhaa pöytäliinaa sulassa sovussa. Ripaus nauhaa pään- ja kädenteille. Kaava sama kuin näissä.

Takkiompeluksia odottaa pöydällä. Sinne siis!

Mukavaa vappuviikonloppua!

Rakkain kangaskauppani..

..Lienee tätä nykyä SPR:n lähikirppis. Tämä kangas ei kauan kerännyt pölyä niskaansa. Se huusi viimeviikolla kirpparin kangashyllystä minua ärhäkällä värillään. Kangas oli sen verran keinokuituista että mietin, lieneekö sille käyttöä, mutta inspiraation iskiessä mentiin- ja kovaa. Vetskarit myös aiempia kirppisjemmauksia.

Syntyi ärhäkät mekot tyllerölle jolla vauhtia ja toimintaa riittää! Taskuihin kerätään aarteita lattialta!

Leikkelin kangasta heittämällä päälle aiemmin ompelemani Blossom-tunikan, muokkailin hiukan -kerrankin tuli juuri sopivan mallinen mekko! Tästä piirtelin kaavan sitten varastoon ensikertoja varten! Koko noin 86-92 cm.

Ihanaa viikonloppua!