Yllätys, yllätys!

Joululahjaksi, ja kyllä -kerhotädeille.

 Halusin tehdä jotain itse, nopsasti,

sillä perinteinen kynttilä-konvehtirasia-ajatus tuntui hieman hankalalta.

Aikaa liian vähän, ideoita nolla, joten meidänkin kerhotädit saavat näitä.

 Luulen kuitenkin (lue:toivon hartaasti!!),

että muut meidän ryhmästä muistavat muilla tavoilla. 

Pussukoita tehdessäni mietin molempia "tätejä", mikä sopisi..

Aamulla annoin lasten valita.

 Yksiin menivät sekä minun että poikien valinnat!

Onneksi pieni kauneusvirhe ensimmäisessä pussissa

antoi aihetta tehdä uuden tilalle,

minä saan oman sydänpussukan!

Niin, ja yksi ylimääräinen syntyi ihan muuten vaan.

 Milloinkahan sitä osaisi lopettaa siihen mitä on aikonut,

eikä antaisi aina innostuksen viedä..

Jospa laitetaan ne konvehdit sitten pussukkaan :)



Joulutervehdys

Sain ihanan joulutervehdyksen Sanilta. Kiitos!

 Ohessa oli muutama kysymys, joten vastailenpa niihin:

1. joululaulu sinun makuun ja lyhyesti miksi juuri se?

Joululauluissa kuten joulussa yleensäkin olen "perinneihminen".

Vanhat laulut, tuttu joulun henki, niistä pidän.

2. mukavin joulu puuha ja mikä tässä viehättää.

Kukka -ja joulumuistamiskierros aattona tai aatonaattona koko perheen kanssa.

 Tässä yhdistyy lasten riemu, yhteinen joulupuuha, antamisen ilo sekä lämmin hetki tutun tädin/kummin/ystävän kanssa.

Tämäkin perinteenä jo omasta lapsuudesta, silloin vain meillä oli tapana viedä laulutervehdys.

3. Mikä on se juttu > tunnelma/ tyyli / menu

Minulle joulu syntyy myös tekemisestä.

Jauhojen ja mausteiden tuoksusta, askartelusta, ompelusta, puuhailemisesta yhdessä ja yksin.

Tunnelmoin mielellään, tyylittelisinkin, mutta neljän pienen kotiäitinä perhe laittaa asioille raamit:

se tehdään mitä ehditään, jaksetaan, mikä tuntuu hyvältä.

 Siispä tänä jouluna pyrin hiljentämään tahtia, nauttimaan yhteisestä joulunajasta, nauttimaan lasten ja koko perheen touhuista.

Sammutan valoja,

annan sormenjäljille ikkunoissa rauhan,

 jätän sotkuja laatikonperille, niitä ehtii selvittämään joskus toiste,

 sytytän kynttilöitä,

 rauhoitun.

Toivon myös että tänäkin jouluna pääsemme koko perheellä kirkkoon, pysähtymään joulun sanoman äärelle.

4. onko sinulla tänä vuonna lahjatoivetta, jos on niin mikä?

Jokin kirja, pala suklaata.. ja aikaa lukea se kirja!

Toiveena oli että jakaisin korttia eteenpäin.

On niin paljon ihania blogeja joiden parissa olen viettänyt mukavia tuokioita.

 Jokaiselle niistä voisin kortin laittaa.

Toivotankin rauhallista, lämpöistä joulunaikaa kaikille!

Hörhellys

Jo viikkoja on kummitellut mielessä, ihanaiset leggarit,

 neulotut,

 suloiset,

 hörhelöiset,

liian hankalat tehdä itse, siis minun.

Nähty Mekkotehdas-blogissa.

Eräs ilta, hieman omaa aikaa,

 halu tehdä jotain höpsömpää, söpöstelyä.

Pala punaista kangasta,

vanhat kalsarit kaavana,

 punaiset langat saumurissa.

Jospa lasku olisi hieman pehmoisempi, pienin kun harjoittelee kävelemistä ahkerasti.

Konttaa vain silloin kun voimat ovat vähissä, tai on tosi kiire.

 Nousee, ottaa askeleita, lähes juoksee, kaatuu, nousee, kaatuu..

Sinnikäs.

Jotain jouluista

Viikonloppuna saamme juhlia uutta ylioppilasta.

Mukavaa!

Pienimmäinen tarvitsi juhlamekkoa, perjantai-illan ommellustuokion päätteeksi saanen sen esitellä.

Halusin selkeää, rauhallista, jouluista.

Kangas perintöpellavaa, kiitos sisko siellä kaukana!

Napeillakin on tarina.

 Kaavaa ei tällä kertaa ollut, leikkelin vapaalla kädellä ja työstin lisää tehdessä.

Innoitusta hain blogista nimeltä MADE.

Nyt pakkaamaan, päästään aamusella ajelemaan kohti mummolaa!

Tontulle tossut

Tämä tonttu sai tossut.

 Tämä tonttu tekas kerrankin jotain itselle.

Monesti on aikonut.

Monena jouluna koittanut joulupukin korviin pyyntöä saatella.

Mutta ilmankin on pärjännyt.

Nyt on, mukavat ja lepposet.

 Kyllä kelepaa tossutella!

Lähestyvän joulun kunniaksi koristuksena vihreää ja punaista.

Lankana Novitan Huopanen.

 Ohje Novitan lehdestä :Syksy 2010.

 Ohje löytynee netistäkin.





Laura

Unohdetaan väärän kokoiset puikot. Oikeastaan ihan vääränlaisetkin,

 kun sukkapuikkoja ei tähän hätään löytynyt.

 Unohdetaan miltä näytti kun aloittelin pipoa pyöröpuikoilla,

 kahdella pitkällä puikolla.. niin ja sillä apupuikolla,

kaikki sentään samaa numeroa.

Unohdetaan se puikko joka melkein osui silmään.

Unohdetaan vääränlaiset lisäykset.

Ei katsota niin tarkkaan niitä venyneitä silmukoita, langankiertoja, kavennuksia..

Nähdään vain tärkein.

Se on suloinen.

 Se lämmittää.

Se on tehty rakkaudella, ja lammittää juuri siksi ehkä vähän enemmän.

Ohje täällä. Lanka Novitan Isoveli.



Ken lelut nuo saa..

Tämä vie mennessään. Mukavaa! Pieniä paloja iltojen ommelluksista.





                                                 

Jotain pehmoista, söpöä, luppakorvaista, pallovatsaista, pitkäkaulaista, nappisilmäistä..

 Jotain ihan höpöä, jota on vain mukava tehdä, kääriä ehkä pakettiinkin.

Jotain jo näytettykin omille..

Varsinkin pienimpien silmät loistivat! Äiti mulle! Tämä mulle!

Joku istuu näistä jo sohvalla, tuomassa joulua..

 Jotain ihan ihan salaista on vielä kesken, kerrotaan sitten joulun jälkeen!





Minäkin puikoissa

Näin tämän mallin mekkotehtaan ihanassa blogissa -ja ihastuin. Parempi puoliskoni esitti epäilevän kysymyksen -osaatko sinä neuloa -kun aloittelin liiviä. En siis ole tainnut yhteisen taipaleemme aikana puikkoja kilisyttää. Epäilytti kyllä itseäkin, mutta tällainen siitä tuli.

Lankana Tempo, koko 1-vuotiaalle, jolloin seiskan puikoilla siitä tuli juuri sopiva meidän 10 kk neidille.

Neiti muuten otti tänään ihka oikean askelen ilman tukea. Pitkään on kävellyt jo tuen kanssa.

Pitihän sitä vähän kokeillakin! Alla vanhasta pussilakanasta ommeltu Hannah. Tällä kertaa paitamittaisena, lyhyillä hihoilla. Kulkutapa kun vielä useimmiten on konttaus, joten pitkät helmat hidastavat tahtia. (äidistä se ei aina niin huonokaan ajatus..)

Tässä vielä yksi hassu otos, mutta näkyypi tuo kaarroke -niin ja kivat napit!

Ps. neulominen taisi saada otteen, kävin hakemassa lisää Tempoa .. niin ja huopasta.. ja :)

Ps. toistamiseen.. tämä on oikeasti ihana malli, ja nopea tehdä!

Sitä sun tätä viime viikoilta

Ihanaa että jokunen lukija on jo löytänyt blogini. Tervetuloa! Vieläkään en ole ehtinyt blogin ulkonäköä muokkaamaan enemmän mieleisekseni ja senpä takia en ole blogista "huudellut" , jollekin joskus pienesti kuiskannut: saa kurkata, tämä on minulle tärkeää, tästä tykkään.

Pitkästä aikaa jotain saan tännekin. Viime viikkoina aikaa ompelulle ei oikein ole löytynyt. Jotain kuitenkin on valmistunut. Näitä muunmuassa..

Mekkosia neidille muokatulla Hannah-kaavalla ja reiluhkolla kasvunvaralla :) Tunikan ja legginsien kankaat Metsolan ystävämyynnistä.

Tässä kaava sama, mutta kankaana ihana kirppislöytö.. tätä jäi vielä reilusti!

Tämä kukka pääsi koristamaan tavallista hiuslenkkiä, kokeilin kivaa ohjetta vaikka käyttäjää ei meillä tällaisille taida vielä olla.

Pojille peruspaitoja nepparilistalla. Kaava alunperin Ottobren, muokattu omassa käsittelyssä kyllä reilusti. Kankaana Metsolan ruutujoustofrotee, tämäkin ystävämyynnistä.



Vielä muutama pipokuva.

 Esikoisen "parempaan" talvitakkiin sopiva pipo. Päällikangas mustaa velouria, vuori sekä tähtikuvio pehmoista fleeseä. Peittää sopivasti korvat.

 Kovasti me tästä tykätään, sekä äiti että poika!



Jotenkin kovin keltaista tällä kertaa!

 Jospa joulu toisi sitten muita värejä ompeluihinkin. Sillä kohta alakaa jouluttammaan, kuten meidän 3 ja 2-vuotiaat pojannaperot sanovat päivittäin! Ja tänään ensimmäinen kysyi jo: millon on äiti jouluaatto, mä en jaksa oottaa..

Sitä ootellessa, mukavia talvisia päiviä!

On kuin joulupukki olisi jo käynyt..

Ensin haaveilin, kun olisi niin mukava.. kun toisilla on niin ihania. Mutta tarvinko, ompelenko oikeasti niin paljon että kannattaa? Onko siinä järkeä.. mutta pikkuasiahan se vain on, ja niin paljon mieltä lämmittäisi.. ...tuumailin, jahkailin, viimein tilasin...

Tänään postilaatikossa, omat ompelumerkit, omalla -aajuska- nimellä, yksinkertaiset, selkeät, mukavat!

 Ja niin paljon pienestä kirjeestä mieleniloa, että on kuin joulupukki olisi käynyt :) 

Sen kunniaksi, "isojen" kerhoillessa, pienten nukkuessa päivänokosia, sytytän kynttilät, laitan  joululaulut soimaan, ja tartun taikinaan. Sämpylätaikina odottaa.

Jospa seuraavissa ompeluksissa sitten raaskin omia merkkejä käyttää!

Tunika

Pikaisesti kesken ompelusten täytyypi tämä julkaista..

 Pinkkiä joustofroteeta Metsolalta, aplikointikankaat vuosia nähneistä mekoista. Kaava Farbermixin Hannah. "Omaa" tässä hihojen muokkaus kapeammaksi, sekä helma.

 Tästä tuli ihana. Toivottavasti siskontyttö tykkää!

Niin, perhonen on tarkoituksella vinossa, ja hieman toisessa laidassa :)

Nyt jatkamaan!



Pöllö, istui päässä..

Pipomallia kokeilin. Kaksinkertaista fleeseä, pöllön kera.

Jotenkin minuun ei ole kolahtanut tuo neliömalli pipoissa aiemmin, mutta kivahan se on.

 Armollisempi ompelijallekin, ei tarvi tulla niin just sopiva.

.. vaikka nythän ois pop sellainen lörppämalli.. hmm.. aina me tullaan jälkijunassa :)

Nämä tehtiin nuorimman pojan akuuttiin housupulaan. Kirpulta hamstrattu ihanan vihreä joustofroteepala oli himpun liian nafti, jouduin jatkamaan lahjetta resorilla, mutta sähäkät näinkin. Kankaan väri ei pääse oikeuksiinsa kuvassa, ihana vihreä!



Laitetaanpa kuva näistäkin, vaikka.. No kalsareita, samaiselle 2-vuotiaalle.

 Kaavana vanhat kalsarit jotka kulutettu polvista puhki. Nopeita surautuksia, mutta toimivia malliltaan!

Pienen miehen suu oli hymyssä kun aamulla valitsi "kalsaleita" -no nolsut!

Ja viimeisenä..

Pienelle siskontytölle.

 Mekossa bodyosa alla, eli pysyy päällä pienellä. Nepparit puuttuu vielä..

Kokeilussa meidän pienellä. Mekko meille pieni, lienee siis sopiva pienemmälle serkkutytölle!

Ulkona ihanan valkoista, ensimmäinen ulkoilija jo tuli posket punaisina sisälle. Ihanaa.

 Hieman siivoilua, ruokailua, isot pojat kerhoon ja pienten kanssa kauppaan täydentämään talvivarustuksia ja vähän jääkaappiakin.

 Sellaista meillä.

Kainalossa

Kun teki mieli tehdä jotain,

.. jotain  ei nii järkevää,

jotain ei nii tuotteliasta,

ihan vaan näpertää,

 ilman ohjetta,

ilman "pakkoa" onnistua,

ihan vain omaksi iloksi..

syntyi kainalokaveri.

Vuoritettu, sisällä tasku puhelimelle tai tuttipullolle..

 Matskut kirppuiltu, lanka uutta.

Tämä oli mukavaa,  seuraavaan jo monta uutta ideaa..