keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Terveisiä meiltä

Täällä ollaan, edelleen!

Viime kirjoituksen jälkeen on sattunut ja tapahtunut monenlaista. Miesvoima perheessä sai vahvistusta lokakuussa yhden pikkumiehen verran, ja tämä pikkumies onkin määrännyt talon tahtia siitä lähtien.




Meidän pikkumies on hieman vaativaista sorttia, elämä hymyilee enimmäkseen vain silloin kun pysytään ihokontaktissa.
 Meillä on siis opeteltu tekemään kotihommia vauva sylissä.
On nautittu hymyistä, hetkistä. On jätetty paljon aisioita tekemättä ja totuteltu kestämään keskeneräisyyttä.
  On keskitytty siihen mikä on tärkeintä.




Jotain pientä on silloin tällöin saatu aikaan. 





Kellarista löytyneet vanha baarituolit pääsivät lastenhuoneen pöydän viereen. Rautasahalla jalat lyhemmäksi, virkkaamalla uudet päällysteet.
 Vielä olisi tarkoitus maalata rungot..

Tuunauksen kohteeksi pääsi myös vanha, vaaleanpunaisin nallein kuvioitu, likainen BabyBjörn..



Ommeltukin on, sauma silloin, toinen tällöin, oman pään tuuletukseksi ja joskus tilattunakin.
Isän syli tai yöuni hoitavat silläaikaa pikkumiestä.
Kuvattua ei ommelluksia ole tullut, mutta muutaman viimeksi valmistuneen kaivelin kaapista esille..

Tytöntyllerölle..



Ja äidillekin.. Kankaat Marimekon poistopisteestä kesällä ostettuja..



Eskarilaiselle..






Jospa tämä blogielokin tästä piristyisi pitkän tauon jälkeen. Kovasti ainakin kaasujalkaa syyhyttäisi päästä ompelemaan kevättakkeja ja -vaatetuksia.

 Pikkumieskin kasvaa kohisten.
Luulenpa että muutaman kuukauden kuluttua mahakitinät ovat menneen talven lumia.. ja näiden varpaiden perässä viipotetaan ensikesänä sydän syrjällään vauhdista.

 Eloa, iloa, kasvua ja kehitystä, niitä on ilo seurata jokainen päivä!

Aurinkoisia talvipäiviä!






8 kommenttia:

  1. terkuin siis kewa, en tiedä miksi en saa kommentoida omalla tunnuksella...

    VastaaPoista
  2. Oi kun kiva että palasit!!! Ja hurrrrrrrrjasti onnea pikkupojasta koko perheelle! Vilkutuksia vaativan vauvan vanhemmille, meidän neljäs (viimeinen!) on saanut minun kyllä ihan väsymyksen äärirajoille, oravanpyörässä pakko koko ajan tehdä joten koska jos istun, niin nukahdan väsymyksestä... Kivoja juttuja kyllä olet kernnyt ommella/tuunailla. Jospa se helpompi arki sieltä ilemstyy, meillä yksi iso asia että huuto autokaukalossa on vihdoin ja viimein loppunut, 5kk melkein sitä kesti, kamalan rasittava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  3. Ihana kuulla täältäkin eloa pitkästä aikaa. Lasten tahtiin mennään, mukava, että oot saanu ommellakin välillä. Kun sitä konkreettistakin jälkeä aina kotiaskareiden lomassa kaipaa luova ihminen, että pysyy järki päässä...Mullakin jotenki tullu ompeluinnostus, kun raskausväsyt vähentyny. Ompelu ja muukin niin huippua!

    VastaaPoista
  4. Mukava kun palasit :) Ihania on taas tuotoksesi, nuo jakkaran päälliset erityisesti. Mahtava idea.

    VastaaPoista
  5. Mukava kuulla sinusta jälleen! Marraskuinen miehenpuoli määrää tahdin meillä, joten tuttuja ovat nuo tuntemukset keskeneräisyydestä. =)

    VastaaPoista
  6. Onnea pojasta :)

    Kuitenkin olet ehtinyt, kivoja juttuja :)

    VastaaPoista
  7. Hei! Onnea pikkumiehestä! Tätä postausta on odotettukin..ystäväni syksyllä vinkkasi, että sinun blogissasi voisi olla minun tyylisiä juttuja.Kävin kurkkaamassa ja juuri olit tuon syyskuun jutun kirjoittanut.Vanhat tietysti lueskelin, mutta uutta olen odotellut.Itse vasta opettelen ompelua vaatteiden osalta, sisustusjuttuja syntynyt ennenkin ja virkkaus-ja kutomistekeleitä.Mutta aika 7n eri-ikäisen kanssa rajallista:)

    VastaaPoista