Aina ei natsaa

Eilen ompeluhuoneessa surisi pitkästä aikaa.

 Mekonhelmaa, verhopäärmettä.. onkohan näihin hommiin jotain apulaitteita ompelukoneeseen. Mittaus-silitys-ompelu-tekniikka käy puuduttavaksi ainakin jos enemmän tekisi..

Lapsillekin ehdin surauttaa jotain.

Tämä tunika/mekko näyttää vaisulta kuvassa, mutta on aikas söpönen pikku viipottajamme yllä. Jotain tämänkaltaista näin mielessäni heti kun törmäsin kankaaseen (kirpparilla, missäs muualla). Jotain suloisen vanhanaikaista tässä kankaassa on.

Sitä  jäi vielä ihanan iso pala -ideoita jo muhimassa jatkojalostukseen..

Eskariin, kerhoon, kotimenoon.. jotain niiden polvesta reikäisten ja muutenkin puhkikulutettujen entisten tilalle.

 Perusversioita, ilman krumeluureja.

 Näitä pitäisi tehdä kaikista velour -ja joustisjämistä mitä ikinä hyllystä löytyypi. Pääsisi sitten katselemaan kankaiden syysuutuuksia.

Ei tainnut tulla minusta tossuntekijää, vaikka mukavaa hommaa onkin. Ainakin kaavantarkistus olisi paikallaan.

Parempaa materiaaliakin olisin vailla.

Yhdet kolmesta tulivat käyttöön, muilla taidan heittää vesilintua, sen verran jämäkkää matskua ovat..

Miksihän sitä epäonnistumisistaan aina tuntee niin huonoa omaatuntoa? Ajan -ja materiaalin tuhlausta..

Eihän kalastusharrastuskaan aina tuota tulosta, metsästyksestä nyt puhumattakaan..

Blogistia ilahduttaa -olin saanut tunnustuksen. Kiitos!

Palaan aiheeseen!